Talvilomalla - tai oikeastaan kevätlomalla - kameralaukkua tuli pidettyä mukana hieman keskimääräistä useammin. Juoksevia ja leikkiviä koiria on aina hauska kuvata. Vasta pysäytetystä kuvasta pääsee tarkastelemaan liikkeitä ja ilmeitä, jotka vauhdissa vaihtuvat sekunnin murto-osissa.
Jostain syystä pilvipoutaisen sään ja tummenevan jään yhdistelmä hämäsi kamerani tarkennusmekanismia niin, että liikkuvien kohteiden kuvaaminen oli tavallista vaikeampaa. Osa kuvista on jouduttu rajaamaan melko kaukaa, mikä vaikuttaa harmillisesti laatuun. Tai sitten koko värkki kaipaisi perusteellista puhdistamista, hämäännystähän saavat aikaan myös pienet roskat kameran uumenissa. Pitäisi ryhdistäytyä tässäkin asiassa; hoitaa paremmin edes vanhaa kalustoa, kun uuteen ei ole varaa.
Talouteen saapui vihdoin makrolinssi (Sigma 70 mm 1:2.8 DG Macro), jälkitoimituksena tullut väitöslahja Joensuun kotiväeltä. Ah ilon päivää!
Aleksanteri Nevskin luostari Pietarissa. Pikku-Olympuksella tallennettu hetki pääkirkon portailla helmikuisena aamupäivänä. Jumalanpalvelus on juuri päättynyt, pakkasta noin 15 astetta.
Vanamo (Linnea borealis) on yksi pohjoisten metsien pienistä aarteista, jota arvostaakseen pitää pysähtyä ja kumartua, kenties kyykistyäkin. "Vanamoiden valjut lemut", runoili Eino Leino ja toden totta, vanamossa on hento tuoksu, joka kunnon kasvuston osuessa kohdalle tuntuu nenään seistessäkin.
Valkonarsissit (Narcissus poeticus) kukkivat juuri kevään ja kesän saumakohdassa.
